22.3.2020

kaikki päättyy aikanaan

Kertun uusi treeniblogi, jota päivitän aktiivisesti. See you there.

Vuonna 2015 loin tämän blogin. Osoite oli silloin huskytbelgitcockerit, onneksi vaihdoin sen hetki sen jälkeen. Blogin päätähtinä oli mummoni cockerspanieli Tina ja Pikkis. Tina nyt ei ole vuoden 2016 jälkeen täällä kertaakaan näkynyt, toisinkuin Pikkis. Sitten tuli Kerttu, sitten Savu. Mutta Pikkis on ollut aina, se on ollut blogin päätähti alusta saakka. Kaikki kirjoitukset ja postaukset ovat pääasiassa liittyneet Pikkikseen ja sen kanssa matkusteluun. Yhteistä matkaamme blogin välityksellä on seurannut hirveän moni – klikkauksia koko historian aikana tämä koko blogi sai noin 10 000. Nyt, kun Pikkis ei enää ole minun, en pysty jatkamaan tämän blogin päivittämistä eteenpäin. Eikä siinä ole edes järkeä. Tämä blogi jää nyt tähän.
Onnettomasti Onnea † 2015-2020.

Pikkiksen lähdöstä on turha varmaan sanoa enää mitään. Kaikki on siitä tietoisia, kuten tuolla uudessa blogissakin mainitsin. Asiaa en tule avaamaan julkisesti. Tällä hetkellä Pikkiksellä menee hyvin. Seuraavat pari viikkoa kertovat enemmän, jääkö se sinne vai miten tehdään. Pieni prinsessa ❤

21.12.2019

tavoitteiden läpikäymistä

En edes muistanut, että olin viime vuonna laatinut jonkin näköisiä tavoitteita. Lisäksi oli näitä mystisiä "vain omassa muistissani" -tavoitteita (kohta: 'Lisäksi moni muukin lupaus, mutta niitä en julkisesti tänne netin salaisiin maailmoihin kirjoita. Jos ne toteutuu, siitä saa kyllä jokainen kuulla varmasti.' postauksesta Hei hei vanha vuosi, tervetuloa uusi vuosi) mutta voin sanoa, että yksikään niistä ei toteutunut. Mutta nyt käydään läpi nämä tavoitteet.

1. REISSAILE LAPISSA JA VALLOITA PARI TUNTURIA; EI
- Ei toteutunut. En saanut säästöön niin paljoa, että olisin voinut matkustella Pikkiksen kanssa koko kesänä. Harmittaa myös se, että meidän jokavuotinen perinne katkaistiin (matkustetaan Pikkiksen kanssa kahdestaan Venlan luokse Lappiin).

2. KEHITY AGILITYSSA; KYLLÄ/EI
- Ehkä? Koira kehittyi kyllä, saatiin kontakteja ja keppejä varmemmiksi, mutta itsestäni en voi samaa sanoa. Eli puoliksi toteutui, puoliksi ei.

3. SAVULLE ENSIMMÄINEN HAUKKU; EI
- Koira vaihtoi kotia keväällä, emmekä ehtineet saada yhtään haukkua ennen kevättä.

4. KEHITY VALOKUVAAJANA; KYLLÄ
- Olen ruvennut viimein panostamaan valokuvaukseen ja voin ilolla sanoa, että osaan suurimmaksi osaksi käyttää manuaaliasetuksia! Joskus käytän puoliautomaatteja, harvoin enää kokoautomaattiasetuksia. Jes!

5. PIKKU-AKKA NÄYTTELYYN; EI
- Ehheii, ei sitä minnekään näyttelyyn viety. Enkä usko että tullaan viemäänkään, ainakaan lähiaikoina (-vuosina) 😂

1.12.2019

koesuunnitelmia

Joulukuu, hiphei! Tajusin sen itseasiassa vasta aamulla kun katsoin puhelimen näyttöä – ai kappas, on joulukuun ensimmäinen päivä. Sen kunniaksi ajattelin kertoa vähän lähitulevaisuuden suunnitelmia.

Yllättävänä suunnitelmana on tokokokeet. Meillä olisi Kertun kanssa tarkoituksena startata ensi vuoden puolella ALO-luokassa, lähinnä vain katsomassa että missä olisi parannettavaa ja mitä ei tarvitse enää hioa niin tosissaan. Helmikuulle mulla olisi yksi koe katsottuna Oulussa, katsotaan jos sitä sinne sitten uskaltaisi..

Suurimpana ongelmana ainakin tällä hetkellä on suuressa häiriössä treenaaminen ja kaukokäskyt. Näistä tämä jälkimmäinen on alkanut sujua jo jollain mallin, mutta tekemistä riittää.. Meidän pitäisi päästä muutenkin treenaamaan hallille, nimittäin Kertulla on ongelmana näin talvisin että tassukarvoihin tarttuu hirmuhelposti lumipaakkuja, jotka jalassa tämä sisäinen prinsessa ei voi kävellä metriäkään vaan tassuja pitää olla koko ajan rappaamassa. Toki sillä myös näin pakkasilla kuivuu anturat aika helposti, pitää niitä muistaa rasvata joka ilta.

Kapulan pito on alkanut sujua myös! Se on ollut yksi ongelma, mutta ALO-luokassahan ei tarvitse kuin pitää kapulaa n. 5sekuntia. Kertulla on aika huono nouto, se hakee kapulan ja tulee huonoon asentoon takaisin. Sitäkin täytyy alkaa työstämään, mutta olen päättänyt että täytyy sitten kun ollaan (jos edes ikinä ollaan) menossa AVOon. Tuskin, kyllä musta tuntuu että tossa ALOssakin on jo tarpeeksi haastetta 😅

10.8.2019

Lempparikuvia #1



Idea tähän postaukseen on pyörinyt jo hetken mielessä, mutta nyt päätin toteuttaa sen. Koska tämä olisi ihan liian hankala, päätin erottaa Pikkiksen ja Kertun kuvat erikseen. Ja koska nämä ovat omia henkilökohtaisia lemppareitani, voi kuvassa olla jotain pientä mikä tekee siitä tärkeän vaikkei se näyttäisi mitenkään erikoiselta.

WAELCEASEGAN FADE TO BLACK 'pikku-akka'



Ehkä tämän hetkiset ykköslempparini. Ensimmäinen kuva on niin tunnelmallinen ja toisessa Pikkis on vaan niin iloinen, vaikkei se kuvasta niin hyvin välttämättä näykkään.



Täysin samat sanat kuin edellisissä kuvissa.



Ensimmäinen kuva on käsittelemätön kuva, toinen taas käsitelty. Tykkään ensimmäisessä jotenkin siitä tunnelmasta mikä oli kameran ulkopuolella. Kyseessä siis treenihetki ja niin minulla kuin koiralla oli kivaa. Toisessa kuvassa oltiin Pikkiksen ja Savun kanssa multapellolla ja kuvassa korostuu Pikkiksen prinsessamaisuus.



Ensimmäinen kuva jälleen "koska tunnelma" -kuva ja toinen kuva on otettu päivä ennen Savun tuloa. Treenailessa palkkana oli Pikkiksen EHDOTON lempilelu – vinkuva ruskea ankka. Siitä ei voi edes neuvotella, mitä Pikkis antaisi jos saisi sen omakseen pureskeltavaksi. Siitäpä syystä se on vain superhyvien treenien jälkeinen palkka.



Pikku-Akka the hymytyttö ja Pikku-Akka the möömöö. Tarviiko niitä edes enempää selitellä?



HIGH-SPIRITED CAIKU 'kerttu'



Ensimmäinen kuva on ehkä yksi lempikuvistani mitä olen koskaan ottanut. Julkaisin instagramiin talvella saman kuvan mutta editoin sitä hieman ja lisäsin siihen lumihiutaleita tunnelman lisäämiseksi. Yllä oleva kuva on alkuperäinen. Toinen kuva on talvella myöskin otettu kuva ilta-auringon/auringonlaskun aikaan.



Kumpikin kuva on pari päivää sitten otettuja kymmenen aikaan illalla, kun oli upea auringonlasku ja meidät ympäröi paksu sumu. Eikun kamera käteen ja Kerttu mukaan. Huomaa että se on mun luottomalli, kun se on useassa auringonlaskukuvassa. Varmaan siksi kun sillä on parhain paikallaolo.



Ensimmäinen kuva on otettu juhannuksena. Noin tunti tämän kuvan oton jälkeen rupesi satamaan kuin saavista kaataisi, mitä kyllä osasin odottaa tummista pilvistä. Onneksi Kerttu osaa "kuole" -käskyn missä sen pitää maata paikallaan kyljellään niin kauan kuin annetaan lupa nousta. Toinen kuva on juurikin sellainen "ei-niin-hieno", mutta takana on todella hyvä vetolenkki ja koirallakin heilui häntä koko ajan.



Ensimmäinen kuva on otettu myöskin pari päivää sitten. Ei ehkä parhain otos, mutta tosi suloinen. Toinen kuva on otettu eräänä kauniina talvisena päivänä pellolla, mitä voisin kuvailla sanoin onnellinen & rauhallinen.



Kumpikin kuva otettu samalla kuvausreissulla, oltiin äidin kanssa hankitreenaamassa Kerttua lähipellolla. Kokeilin uusia ideoita ja pakko sanoa, että kyllä kannatti!



Ensimmäinen kuva on myöskin yksi lempparini kaikista ottamistani kuvista. Toinen kuva on otettu yhdeltä juoksutuskerralta entisen koirani Savun kanssa. Savu itseasiassa näkyykin taustalla, joka tekee tästä kuvasta omalla tavallaan kultaisen.

Tässä tämän osan kuvat. Koska kuvia on paljon jatko-osa on tulossa, joskus.